Fi: Syysauringon valo tanssi Saimaalla.
En: The autumn sun's light danced on Saimaa.

Fi: Lehdet leijailivat kevyesti maahan.
En: Leaves drifted gently to the ground.

Fi: Järvi kimalteli rauhallisesti.
En: The lake shimmered peacefully.

Fi: Aino käveli kohti rannan pientä mökkiä.
En: Aino walked towards the small cabin by the shore.

Fi: Hänen sydämensä oli raskas menneisyyden riitojen takia.
En: Her heart was heavy with the weight of past arguments.

Fi: Hän halusi perheen takaisin.
En: She wanted her family back.

Fi: Hän halusi Jarkon takaisin.
En: She wanted Jarkko back.

Fi: Aino oli hyvä tyttö, ja Jarkko, hänen itsepäinen veljensä, ei ollut nähnyt häntä vuosiin.
En: Aino was a good girl, and Jarkko, her stubborn brother, hadn't seen her in years.

Fi: Riita isän perinnöstä oli hajottanut heidät.
En: The argument over their father's inheritance had torn them apart.

Fi: Aino ei ollut kantanut kaunaa.
En: Aino hadn't held a grudge.

Fi: Hän kaipasi vain yhtä asiaa - rauhaa.
En: She longed for only one thing—peace.

Fi: Mökin piha oli täynnä värikkäitä lehtiä.
En: The cottage yard was filled with colorful leaves.

Fi: Aino pysähtyi hetkeksi, kuunteli tuulen huminaa.
En: Aino paused for a moment, listening to the hum of the wind.

Fi: Jarkko katseli sisällä ikkunasta.
En: Jarkko watched from inside through the window.

Fi: Hän huomasi Ainon lähestyvän.
En: He noticed Aino approaching.

Fi: Hänen mielessään kuohui.
En: His mind was in turmoil.

Fi: Hän kaipasi sisarta, mutta vanhat loukkaukset painoivat mieltä.
En: He missed his sister, but old wounds burdened him.

Fi: Voisiko hän antaa anteeksi?
En: Could he forgive?

Fi: Ajatus pelotti.
En: The thought frightened him.

Fi: Hän ei halunnut satuttaa itseään uudelleen.
En: He didn’t want to hurt himself again.

Fi: Aino koputti oveen varovasti.
En: Aino knocked gently on the door.

Fi: Jarkko avasi.
En: Jarkko opened it.

Fi: Hetken he katsoivat toisiaan hiljaa.
En: For a moment, they looked at each other quietly.

Fi: Sitten Aino puhui.
En: Then Aino spoke.

Fi: ”Jarkko, olen ikävöinyt sinua. Haluaisin korjata asiat.”
En: “Jarkko, I’ve missed you. I want to make things right.”

Fi: Hänen äänensä oli pehmeä, mutta päättäväinen.
En: Her voice was soft, but determined.

Fi: Jarkko epäröi.
En: Jarkko hesitated.

Fi: Hänen katseensa nuoli lattiaa.
En: His gaze lingered on the floor.

Fi: Kumpikaan ei puhunut.
En: Neither spoke.

Fi: ”Muistatko, kun me pieninä leikimme täällä?” Aino jatkoi.
En: “Do you remember when we used to play here as kids?” Aino continued.

Fi: ”Se oli ennen kaikkea tätä. Me olimme perhe.”
En: “It was before all of this. We were a family.”

Fi: Jarkko huokaisi syvään.
En: Jarkko sighed deeply.

Fi: Hän muisti.
En: He remembered.

Fi: Miten he juoksivat rannalla, kiljuivat riemusta saunan jälkeen.
En: How they ran on the shore, screamed with joy after the sauna.

Fi: Hetket olivat olleet täynnä iloa, vailla nykyistä raskautta.
En: Those moments had been full of joy, without the current heaviness.

Fi: “Heikki-pappa rakasti meitä kumpaakin,” Aino sanoi hiljaa.
En: “Grandpa Heikki loved us both,” Aino said quietly.

Fi: “Ei hän halunnut, että riitelemme näin.”
En: “He didn’t want us to fight like this.”

Fi: Jarkon sydän suli vähitellen.
En: Jarkko’s heart slowly softened.

Fi: Aino oli oikeassa.
En: Aino was right.

Fi: Hän oli ollut yksinäinen.
En: He had been lonely.

Fi: Kiireinen omien ongelmiensa kanssa, mutta yksinäinen.
En: Busy with his own problems, but lonely.

Fi: ”Olen pahoillani,” Jarkko sanoi lopulta. Hänen äänensä värisi.
En: “I’m sorry,” Jarkko finally said, his voice trembling.

Fi: ”Anteeksi, että annoin tämän mennä näin pitkälle.”
En: “Sorry I let it go this far.”

Fi: Aino hymyili lämpimästi.
En: Aino smiled warmly.

Fi: ”Minäkin olen pahoillani. Mutta voimme mennä eteenpäin, jos haluat. Yhdessä.”
En: “I’m sorry too. But we can move forward, if you’re willing. Together.”

Fi: Rannan läheltä kuului, kuinka vesi liplatti rantakiviin.
En: From near the shore, the gentle lapping of the water against the stones could be heard.

Fi: Se oli rauhoittavaa, lähes kuin pieni laulu.
En: It was soothing, almost like a small song.

Fi: He astelivat yhdessä järven rantaan.
En: They walked together to the lake’s edge.

Fi: Istuivat vanhalle laiturille.
En: They sat on the old dock.

Fi: Jarkko katsoi sisartaan uudella tavalla.
En: Jarkko looked at his sister with new eyes.

Fi: Hän huomasi, kuinka Aino oli kasvanut.
En: He noticed how Aino had grown.

Fi: Ja kuinka hän tarvitsi siskoaan.
En: And how he needed his sister.

Fi: Kaukaa kuului lintujen syysmuuttojen ääniä.
En: From afar came the sounds of birds migrating for autumn.

Fi: Auringonlasku värjäsi taivaan oranssiksi.
En: The sunset colored the sky orange.

Fi: He istuivat siinä hiljaa, mutta uutta toivoa tuntien.
En: They sat there in silence, but with a newfound hope.

Fi: He ymmärsivät, että perhe oli aina perhe.
En: They understood that family was always family.

Fi: Ja että heidän yhteenkuuluvuutensa oli tärkeää.
En: And that their connection was important.

Fi: Jarkko kietoi kätensä Ainon hartioille.
En: Jarkko wrapped his arm around Aino’s shoulders.

Fi: ”Yritetään yhdessä. Annan menneisyyden jäädä taakse.”
En: “Let’s try together. I’ll let the past be the past.”

Fi: Aino nyökkäsi ja puristi veljensä kättä.
En: Aino nodded and squeezed her brother's hand.

Fi: He jäivät istumaan yhdessä, kuunnellen hiljaisuuden puhuvan puolestaan.
En: They remained sitting together, listening to the silence speak for them.

Fi: Tässä hetkessä, järven tyynessä ympäristössä, he löysivät tiensä takaisin toistensa luo.
En: In that moment, in the calm surroundings of the lake, they found their way back to each other.